Sunnuntai 20.3.2011
Aamulla hepat ulos puoli 8. Mikon kanssa touhatessa ja talon siivouksessa meni aamupäivä, lähdettiin puoliltapäivin kohti mummulaa jossa siirrettiin äitin kanssa Mikko kaukalosta vaunuihin ja lähdettiin 1½ tunnin lenkille 
Mikko jäi nukkumaan päikkäreitä ja lähdin kotiin. Otin Ronjan mukaan matkalta. Mentiin piakkoin tallille, jossa tehtiin ensin hommat ja laitettiin sit hepat kuntoon ja mentiin käymään järven rannassa & takas, tunnin lenkki. Hyvin meni molemmilla koko lenkki. Kallekin jaksoi hyvin vaikka on ollut vähällä liikunnalla. 
LOPPUKÄYNNEISSÄ tapahtui jotain tosi outoa, nimittäin TIPUIN NIILON SELÄSTÄ! Se oli ensimmäinen kerta koko kolmeen vuoteen minkä Niilo on mulla ollut! Niin mitä sitten tapahtui? No, oltiin siis kävelemässä pitkin ohjin tossa mäen alla jonka päällä on siis koti. Ressu makasi metsän reunassa eikä Niilo huomannut sitä, ennenkuin Ressu yllättäen nousikin siitä ylös! Niilo pelästyi sydänjuuriaan myöten ja teki 180 asteen täyskäännöksen. Olin niin rentona siellä selässä tietty ku vapain ohjin mentiin jne, että menetin tasapainoni. Ohjista sain sit kuitenkin tukea ja luulin jo että pysyn siellä, mutta sitten katkes hackamoren turparemmi (!!!) ja tuki katos, joten putosin selästä! No, ei sattunut kyllä yhtään, mutta kaiken muun lisäksi Niilo seisoi mun takin päällä etukaviollaan niin etten päässyt ylös. Eikä ollu kovin helppo sieltä maasta saada Niiloa sitä jalkaa siirtämäänkään! Onneks ei päälle tallannut hokkikengällä. No, lopulta sain sen astuun taaksepäin askeleen ja pääsin ylös. En sit menny selkään enää siks 400metriksi että päästiin tallille, ku tosiaan ei ollu ohjausta enää.. Täytyy mahd. pian ostaa uusi hackamore!
Kotona sit hepoilta varusteet pois ja ulos takaisin. Oli muuten sairaan hieno auringonpaiste ja +4 lämmintä!
Illalla konit sisälle klo 21.
Oon ite kanssa joskus tullut lähes samalla tapaa selästä. Kerkesin tosin siinä hetken ilmassa ihmetellä, että missä hevonen on. Riimi pelästyi maneesin oven narinaa ja taisi samalla lumia tippua katolta.. Käveltiin pitkin ohjin ja tietty ite ihan rentona ja taisin kattella just muualle, kun hups vaan ja hevonen oli jossain muualla.
Joo, sehän mullaki ku olin ite ihan rentona enkä yhtään varuillani, kun ei Niilo yleensä IKINÄ säiky, eikä ainakaan niin että kääntyy ympäri – yleensä vaan muuraa neljä jalkaa paikalleen maahan!
Ohops! Sattuuhan sitä!
Onneksi ei silti sattunut. 
Eilen Sohvi meni Pokel vähä ilman satulaa ja Poke pelästyki fasaania ja sen nyt tietää et tyyppi joka ollu muutaman kerran hepan seläs tuli alas samantien. Onneks ei sattunu siinäkää mitää ja Poke jäi kiltisti seisomaan Sohvin viereen.